Nastic tuli Suomeen helmikuussa 2007. Kieltä osaamattomana turvapaikanhakijana hän oli alussa hyvin riippuvainen tulkistaan.
Nastic ei tuntenut Suomesta ketään. Ympärillä ei ollut juuri ihmisiä, jotka olisivat osanneet puhua hänen omaa kieltään. Tulkki osasi.
Tulkki oli mukana, kun Nastic asioi viranomaisten kanssa. Tulkki oli mukana lääkärissä ja tulkki oli tukena kaikissa tärkeimmissä vuorovaikutustilanteissa. Tulkki oli tärkein kontakti uudessa maassa. Monissa tilanteissa tulkki oli ainoa tuki ja turva.
Eräästä tulkista tuli niin tärkeä, että Nastic antoi hänelle ystävänpäiväkortin.
Tulkki antoi sen takaisin ja kertoi, että he voisivat olla ystäviä vasta kun ammatillinen suhde on ohi. Se tuntui pahalta, mutta myöhemmin Nastic ymmärsi hyvin.
